Harrastus paikkana kasvaa

Harrastukset ovat nuorille tärkeä osa heidän arkea sekä identiteettiä. Nuoret saavat turvallisen tilan kasvaa, kokeilla ja oppia omassa tahdissaan. Harrastuksiin liittyy usein voimakas yhteisöllisyys, jolloin nuori saa mahdollisuuden löytää paikkansa ryhmästä, jossa häntä arvostetaan (Kiilakoski, 2020). Tässä postauksessa tarkastelen harrastusta kasvuympäristönä sekä, millaisia haasteita nuoret voivat kohdata harrastuksissa.

Kasvun ja oppimisen paikka

Nuoruudessa oma identiteetti hakee jatkuvasti paikkaa. Kiilakoski (2020) kirjoittaa, että nuoren osallisuus vahvistuu, kun hän saa kokeilla rajojaan, vaikuttaa omaan toimintaansa sekä olla osa merkityksellistä yhteisöä. Harrastus voidaan nähdä siis turvallisena paikkana nuorelle testata omia taitoja sekä saada siitä palautetta.

Onnistumisen kokemukset ovat erityisen tärkeitä kasvun kannalta. Ne vahvistavat omaa minäkuvaa sekä lisäävät motivaatiota jatkaa harrastusta. Tämän lisäksi nuori oppii, että yrittäminen kannattaa ja oma työ tuottaa tulosta. Kun nuori kuulee kehuja omasta toiminnasta, hän kokee saavuttavansa jotain merkityksellistä ja vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta. Yhteisöllisyyden tunne tarjoaa myös mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiään. Esimerkiksi jalkapallon pelaaja voi kokea itsensä joukkuepelaajaksi, kun taas pianoa soittava voi nähdä itsensä esiintyjänä. Identiteetit vahvistuvat roolien, palautteen sekä vertaissuhteiden kautta (Kiilakoski, 2020).

Kasvun esimerkki: I Am Zlatan

Elokuvassa I Am Zlatan (2021) kuvataan, miten nuori Zlatan Ibrahimovic kasvaa jalkapallon avulla ihmisenä, samalla kun hän kohtaa ulkopuolisuutta, väärinymmärrystä ja epäluottamusta. Zlatanin raivo, turhautuminen sekä kova halu onnistua näkyy hänen käytöksessään esimerkiksi ylimielisyytenä, mutta jalkapallon pelaaminen antaa hänelle mahdollisuuden kanavoida tunteet. Elokuvassa korostuu erityisesti onnistumisen sekä epäonnistumisen kierre, jossa jokainen virhe aiheuttaa suuria reaktioita ympäristössä. Tämä voi aiheuttaa nuorelle turvattomuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Tämän lisäksi elokuva kertoo, miten tärkeää on kohdata nuori oikein, antaa tilaa epäonnistua, mutta myös antaa tukea kasvuun. Nämä elokuvasta tutut teemat ovat myös THL:n (2023) kanssa samaa mieltä: nuoren kokema osallisuus tai sen puute heijastuu suoraan hänen hyvinvointiinsa. I Am Zlatan esittää hyvin, miten nuoren kasvu voi vahvistua tai heikentyä harrastuksen kautta.

Kun kasvuympäristö ei tue nuorta

Harrastukset tukevat parhaimmillaan nuoren hyvinvointia, mutta ne voivat myös heikentää osallisuutta. Ryhmähengellä, valmentajien toiminnalla sekä ryhmän dynamiikalla on iso vaikutus siihen, kokeeko nuori olevansa osa porukkaa. Harrastuksissa ongelmia voi olla esimerkiksi liiallinen kilpailullisuus, ulkopuolisuuden tunne, tiettyjen harrastajien suosiminen, vähäinen palaute tai, että hiljaisemmat harrastajat jätetään huomiotta.

Nuori saattaa kokea ettei kuulu joukkoon esimerkiksi siksi, että ei ole tarpeeksi taitava. Valmentajilla on suuri rooli ottaa kaikki harrastajat huomioon tasapuolisesti ja varmistaa, että jokainen tietää oman roolinsa ryhmässä ja kokee sen merkitykselliseksi. Jos nuori kokee ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, harrastus voi aiheuttaa stressiä ja painetta. THL (2023) kertoo, kuinka negatiivinen vuorovaikutus sekä ulkopuolisuuden tunne aiheuttaa nuorelle alentunutta mielenterveyttä sekä vähentää halua jatkaa harrastamista. Valmentajien toimintatavat ovat myös isossa roolissa, sillä vähemmän taitavat nuoret jäävät helposti varjoon liiallisen kilpailullisuuden tai vain parhaiden tukemisen takia. Tällöin harrastus ei toimi enää kasvun paikkana, vaan kaventaa nuoren näkemystä minäpystyvyydestä.

Harrastuskulttuuri, joka vahvistaa osallisuutta

Harrastuksen voimavarat sekä riskikohdat on tärkeää tunnistaa. Kiilakoski (2020) sekä THL (2023) korostavat, että osallisuutta tukeva harrastustoiminta rakentuu turvallisesta ilmapiiristä, jossa nuoret uskaltavat kokeilla sekä epäonnistua ilman pelkoa leimaamisesta tai rangaistuksista. Tasavertaisesta kohtaamisesta, jossa jokainen nuori saa valmentajalta palautetta omasta tekemisestä sekä aitoja kohtaamisia. Mahdollisuudesta vaikuttaa, jolloin nuoret saavat yhdessä vaikuttaa päätöksentekoon sekä harrastuksen toteutukseen. Myönteisestä ohjaussuhteesta, jossa valmentajat osaavat kohdata nuoret ihmisinä sekä uskovat heidän mahdollisuuksiin sen sijaan, että keskittyisivät pelkkiin suorituksiin. Tämän lisäksi vertaistuen saaminen on tärkeää, jolloin ryhmän yhteishenki ei perustu hierarkiaan tai pelkkään kilpailuun.

Päätelmä

Harrastus voi olla paikka, jossa nuori saa mahdollisuuden kasvaa sekä kokea yhteisöllisyyden tunnetta. Omat sekä yhdessä koetut onnistumiset, palautteen saaminen sekä oman roolin löytäminen tukevat kaikki identiteetin kehittymistä. Harrastus voi myös heikentää osallisuuden kokemusta jos sisäinen kulttuuri ei anna tilaa nuorelle kasvaa tai jos hän kokee merkittävää ulkopuolisuuden tunnetta. I Am Zlatan havainnollisti hyvin, miten monisyinen prosessi nuoren kasvu voi olla harrastuksen parissa. Tämän vuoksi on tärkeää, että harrastusympäristöissä keskitytään osallisuutta tukevaan ohjaukseen, tasa-arvoon sekä kannustavaan palautteenantoon. Jokaisella nuorella tulisi olla oikeus löytää itselle merkittävä harrastus ja saada kasvaa omaa itsenään!

P.A.

Lähteet

- I Am Zlatan. (2021). Ohj. Jens Sjögren. Ruotsi.

- Kiilakoski, T. (2020) Nuorten osallisuus ja sen rakenteet. Nuorisotutkimusverkosto.

- THL. (2923). Nuorten hyvinvointi ja osallisuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.